Tunteella on valtava merkitys kaikkeen
Moni perustelee esimerksi ostopäätöksiään jälkikäteen rationaalisiin syihin vedoten, vaikka usein on niin, että mitä isommasta päätöksestä on kysymys, sitä enemmän siinä on on ollut päätöksen teon hetkellä tunnetta mukana.
Tyypillinen esimerkki on miesten auton osto. Tarkoitan, että miehet perustelevat päätöstä valinnastaan tai ylipäätään ostoksestaan järkisyihin vedoten, jopa selittäen sitä itsellleen. Naiset tekevät yhtälailla tunnepäätöksiä, mutta erona on mielestäni usein se, että naiset myöntävät sen yleensä tunnepäätökseksi enemmän, kuin miehet.Tämä oli yleistys. Ei tämä mikään sukupuoliasia ole.
Usein on niin, että mitä isommasta päätöksestä on kysymys, sitä enemmän siinä on on ollut päätöksen teon hetkellä tunnetta mukana. Miksi näin? Tietoa ja kokemusta ei useinkaan ole isommista päätöksistä samalla tavoin, kuin arkipäiväisistä ruokaostoksista. Samalla jännitys siitä teenkö oikean päätöksen kasvaa ja lopulta tunne siitä, että tämä on positiivisen päätöksen arvoista vie voiton, kun lopullinen päätös tapahtuu. Siis se, että jokin on ostamisen arvoista on nimenomaan päätöksenteon hetkellä ensijaisesti tunne. Tätä voidaan ulkoapäin anaysoida rationaalisesti ja voit itsekin analysoida omaa päätöstäsi hyvinkin perusteellisesti, mutta päätöksen teon hetkellä tunteella on voima.
Tunnetta on mukana itseasiassa kaikissa ihmisen päätöksissä. Esimerkiksi jos nyt jatketaan ostopäätöksistä, niin jopa niissä arkipäiväisissä ruokaostoksissa. Tunteen osuus ei ole niin valtava ja se ei ole välttämättä edes tietoistakaan. Tunne siitä, että tuttu ja turvallinen tai hyvän näköistä tai tunne siitä, että jokin on edullista jne...
Tunteella on kuitenkin yhtälailla merkitys kaikkiin muihinkin päätöksiin kuin ostopäätöksiin. Sellaisiinkin päätöksiin, joissa voidaan saivarrella ovatko ne päätöksiä sanan varsinaisessa merkityksessä olenkaan, kuten mitä mieltä olemme asioista tai mikä on mielestämme totta jne...
Tunnekokemuksia tulee meille koko ajan erilaista tilanteista ja tunteet voivat nousta pintaan yllättävissäkin tilanteissa ja vaikuttaa ratkaisuihimme, myös oppimiseen.
Oppimiskäsitys kulkee käsikädessä totuuskäsityksen kanssa. Jokaisella on omat käsityksensä siitä mikä on totta. Näihin käsityksiin liittyvät asiat on helppo uskoa ja oppia. Tähän vaikuttaa merkityksellisellä tavalla tunne.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Osuva kirjoitus! Alla suunnilleen samaa aihepiiriä käsittelevä kirjoitukseni tunteista ja eettisestä vastuusta päätöksenteossa.
"Konsernijohtaja Björn Wahlroos on todennut eräässä haastattelussa, että häntä häiritsee se, että ihmiset luulevat puhuvansa analyyttisesti, kun he tuovat keskusteluun puhtaasti emotionaalisia sanoja, kuten ahneus. Ahneus on tunne, mutta kyllä taloudesta voi – ja pitääkin – puhua analyyttisesti ottaen samalla huomioon emootioiden ja tunneulottuvuuden merkityksen.
Wahlroosin kunnioittamat markkinavoimat toimivat pitkälti paitsi ahneuden, myös odotusten, luottamuksen, toiveiden ja pelkojen siis tunteiden pohjalta, vaikka päättäjät luulisivat toimivansa täysin analyyttisesti. Aivotutkimus on empiirisesti osoittanut, että todellisuudessa rationaalinen päätöksenteko ilman tunteita ei ole edes mahdollista.
Ahneudesta on syytä puhua, sillä pankkimaailman liiallinen ahneus on aiheuttanut paljon vahinkoa esimerkiksi finanssikriisin muodossa. Myös Euroopan velkakriisin keskeinen selitys on sekä rahoittajien että poliitikkojen ahneus luottomarkkinoilla. Toisin ilmaisten pankkiirit antoivat liikaa lainaa pyrkiessään maksimoimaan omat tulonsa ja poliitikot ottivat liikaa lainaa maksimoidessaan äänestäjiensä suosiota.
Kansalaisten eettispohjaiset tunnereaktiot ahneuden seurausten johdosta ovat aiheuttaneet yhteiskunnallisia vaikutuksia, esimerkiksi valvonnan lisäämisvaatimuksia. Ne heiluttavat toteutuessaan jopa markkinoita. Kansalaisten mielenosoitukset horjuttavat pahimmillaan yhteiskuntia. Siten tunteilla on suuri merkitys taloudessa, vaikka käsite ei nykytaloustieteen sanakirjaan sisällykään.
Wahlroosin arvostama Adam Smith piti itseään ensisijaisesti moraalifilosofina ja vasta toissijaisesti taloustieteilijänä. Niinpä hän korosti myös yrittäjän eettistä vastuuta, mutta sekä nykyajan taloustiede että monet yritysjohtajat ovat sen unohtaneet."
Minä ainakin ostin auton täysin rationaalisin perustein. Vaimo valitsi ja minä maksoin.
Jo muinaisella Mercurin kurssilla opetettiin 80/20-sääntö, eli 80% tunteella ja 20% järjellä - ja kyllä se näin pitkälti menee.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 3 kommenttia